Emännänkaappi, opettava entisöintikokeilu
Ei se elämä aina yhtä leipomista ole! Joskus se tuo iloisia haasteita yllättäen eteen...
Kohtalo toi eräänä kauniina kevätpäivänä eteeni Facebookissa pikkuserkkuni jakaman kuvan tummasta kaapista jota tarjosi pois noudettavaksi tai juhannuskokkoon päätyväksi.
Pientä kuvaa tihrustaessani aika nopeasti lukitsin vastauksen: Meille!
Kiva kaappi, eiköhän tuo johonkin osu...mökille kenties? Vähän valkoista maalia pintaan niin se on siinä -helppo juttu!
Paku alle ja karautimme pohjois-Kirkkonummelle kaappia hakemaan...ja voi jee...olihan se ihan kauhea! Ala ovi potkittu rikki, vetolaatikon etulevyt ei meinanneet pysyä paikoillaan, tausta kuprulla ja lasit rikki... Ihana mieheni ei onneksi kommentoinut mitään :)
No kotiinhan se oli vietävä jos sen meinasi entisöidä. Kaappi pestiin ensitöikseen homepesulla kauttaaltaan ja purettiin palasiksi. Pieni epätoivo hiipi takaraivoon...tuleeko tästä ikinä mitään?

Urheasti mieheni kuskasi minut Bauhausiin, napattiin tuubi pakkelia, antiikkivalkoista kalkkimaalia ja pari pensseliä. Yksi iso purkki varmaan riittää? (vähänpä tiesin)
Kaikki irtoavat osat maalattiin ympäriinsä, laatikot sisäpuolelta ja kaapit myös. Uudet lasit yläoviin kävin hakemassa Kirkkonummen Lasista.
Maalauksen edetessä sai maalia hakea lisää purkin...ja toisen...saranatkin oviin uusittiin ja Bauhausista haettiin uusi valkoinen taustalevy (osui millilleen! Loistava mittaaja ja leikkaaja)
Pikkuhiljaa kaikki osat oli maalattu ja sovitettiin niitä paikoilleen. Hups, maalattuna tulikin vähän tiukempi sovite kuin aiemmin, ja vissiin lasien asennuksessa ovien kehykset hieman liikkuneet..great. No, ei se mitään, kyllä se tästä. Paku alle ja valkoisuutta hohtavat osat kyytiin ja kuskaus mökille.
Mökillä sitten viinilasin voimin kasattiin kaappia, hieman säädettiin ja viilattiin....ja TADAA!! Se on siinä! Noin 200€ ja muutama työtunti myöhemmin kaappi koristaa mökkitupaamme :)
Erityiskiitos viilipyttymäisen kärsivälliselle miehelleni joka auttoi ja tuki läpi projektin. Myös hauska ja itselle kaapin arvoa nostava yksityiskohta selvisi pari kuukautta kaapin valmistumisen jälkeen...serkkuni tiesi kertoa kaapin olleen kalusteena isäni ensimmäisessä kodissa joskus 50v sitten. Hienoa oli saada se siis "takaisin"!
Kohtalo toi eräänä kauniina kevätpäivänä eteeni Facebookissa pikkuserkkuni jakaman kuvan tummasta kaapista jota tarjosi pois noudettavaksi tai juhannuskokkoon päätyväksi.
Pientä kuvaa tihrustaessani aika nopeasti lukitsin vastauksen: Meille!
Kiva kaappi, eiköhän tuo johonkin osu...mökille kenties? Vähän valkoista maalia pintaan niin se on siinä -helppo juttu!
Paku alle ja karautimme pohjois-Kirkkonummelle kaappia hakemaan...ja voi jee...olihan se ihan kauhea! Ala ovi potkittu rikki, vetolaatikon etulevyt ei meinanneet pysyä paikoillaan, tausta kuprulla ja lasit rikki... Ihana mieheni ei onneksi kommentoinut mitään :)
No kotiinhan se oli vietävä jos sen meinasi entisöidä. Kaappi pestiin ensitöikseen homepesulla kauttaaltaan ja purettiin palasiksi. Pieni epätoivo hiipi takaraivoon...tuleeko tästä ikinä mitään?

Urheasti mieheni kuskasi minut Bauhausiin, napattiin tuubi pakkelia, antiikkivalkoista kalkkimaalia ja pari pensseliä. Yksi iso purkki varmaan riittää? (vähänpä tiesin)
Kaikki irtoavat osat maalattiin ympäriinsä, laatikot sisäpuolelta ja kaapit myös. Uudet lasit yläoviin kävin hakemassa Kirkkonummen Lasista.
Pikkuhiljaa kaikki osat oli maalattu ja sovitettiin niitä paikoilleen. Hups, maalattuna tulikin vähän tiukempi sovite kuin aiemmin, ja vissiin lasien asennuksessa ovien kehykset hieman liikkuneet..great. No, ei se mitään, kyllä se tästä. Paku alle ja valkoisuutta hohtavat osat kyytiin ja kuskaus mökille.
Mökillä sitten viinilasin voimin kasattiin kaappia, hieman säädettiin ja viilattiin....ja TADAA!! Se on siinä! Noin 200€ ja muutama työtunti myöhemmin kaappi koristaa mökkitupaamme :)
Erityiskiitos viilipyttymäisen kärsivälliselle miehelleni joka auttoi ja tuki läpi projektin. Myös hauska ja itselle kaapin arvoa nostava yksityiskohta selvisi pari kuukautta kaapin valmistumisen jälkeen...serkkuni tiesi kertoa kaapin olleen kalusteena isäni ensimmäisessä kodissa joskus 50v sitten. Hienoa oli saada se siis "takaisin"!









Kommentit
Lähetä kommentti